Elokuun
loppupuolella kirjoittelin päätöksestäni irtisanoutua vakituisesta työsuhteestani ja lähteä
reissun päälle. Nyt kun olen tullut takaisin, marraskuu masentaa, rusketus on
alkanut jo hävitä ja ajatukset selkiytyä, tuntuu sopivalta hetkeltä palata
ajassa taakse päin kuumankosteaan Indonesiaan ja siihen, mitä matkasta jäi
käteen.
Tiedätte
varmaan ne kornit Instagram-kuvat, joissa vakuutetaan auringonlaskua vasten
trendikkäällä fontilla, että matkustaminen on ainoa asia, joka antaa ihmiselle
enemmän kuin se maksaa. Vaikka tällaiset #motivationmonday-henkiset kuvat ovat minusta suhteellisen huvittavia, rohkenen kuitenkin olla
samaa mieltä. Etenkin yksin matkustaessa oppii väistämättä aivan älyttömän paljon, ja moni niistä opeista on sovellettavissa myös työelämään. Mitä (työ)elämätaitoja reissu sitten minulle opetti? No, muun muassa:
1. Jämäkkyyttä
Yksin kaukomaan katuja tallaavana naisena saa osakseen aika paljon
huomiota ja kaikenlaisia tarjouksia. Vaatii pitkää pinnaa, turhasta kiltteydestä
luopumista ja jämäkkyyttä, että jaksaa kerta toisensa jälkeen sanoa ei; ei
kiitos, en halua tulla kauppaasi, en tarvitse kyytiä, en halua ostaa huumeita,
en kaipaa apua tai seuraa enkä usko sekunttiakaan, että voisit tarjota minulle
elämäni upeimman yön.
2. Aloitteellisuutta
Yksin matkustamisessa on minusta parasta se, että päivän agendasta
ei tarvitse neuvotella kenenkään kanssa. Yksin matkustaminen vaatii kuitenkin
aloitteellista asennetta, kun kukaan ei ole patistamassa. Jos haluaa nähdä paikkoja
ja kokea asioita hotellin ulkopuolella pitää aktiivisesti etsiä tietoa, kysyä
neuvoa, pyytää apua, neuvotella hinnoista, tuplatarkistaa aikatauluja ja
yksinkertaisesti pistää toimeksi.
3. Tarkkuutta, kykyä kiinnittää huomiota yksityiskohtiin
Ihan turvallisuussyistä yksin matkaavan (ja tähän on jälleen
valitettavasti lisättävä: naisen) on oltava erityisen tarkkana ympäristön ja
sen yksityiskohtien suhteen. Aistit on syytä pitää herkkänä, ainakin tiettyihin
vuorokauden aikoihin ja tietyissä paikoissa, ja vaaran merkkejä on osattava
tulkita herkeämättä. Kutan motarilla kurvaillessa laukkuni lähti kuitenkin
varkaan mukaan, joten tässä on selvästi vielä parannettavaa.
4. Stressin hallintaa
Siinä vaiheessa kun laukku puhelimineen ja luottokortteineen lähtee
ennen reissun puoliväliä pitkäkyntisen mukaan, on helppo panikoida ja vaipua
syvään epätoivoon ja itsesääliin. Näin ei kuitenkaan käynyt, ja olin suoraan
sanottuna ihan älyttömän ylpeä itsestäni! Hengittelin syvään (kiitos jooga!), puhuin
itselleni myötätuntoisesti ja järkeillen, tein tarvittavat
vahingonhallintatoimet ja lopulta pystyin jo vähän naureskelemaankin
tilanteelle. Loppujen lopuksi eniten ärsytti se, että varastetussa laukussa oli
myös hiusharja, minkä vuoksi noin seuraavan viikon ajan olin olosuhteiden
pakosta tukka ihan takussa.
5. Itseluottamusta ja intuitioa
Taas se intuitio... Päätös lopettaa työt ja lähteä reissuun oli
melkoinen hyppy tuntemattomaan, mutta olen iloinen, että luotin itseeni. Olen myös älyttömän iloinen siitä, että
päätin luottaa intuitiooni ja lähteä Balilla oluelle yhden aluksi kauhean rasittavalta
vaikuttavan miehen kanssa.
Näillä
sanoilla päätän tämän kirjoituksen ja pestini Lapin yhteiskuntatieteilijöiden
hallituksessa. Muutin nimittäin tuossa eilen
muutaman päivän varoajalla
Ouluun uuden, mielenkiintoisen ja niiiiin omalta tuntuvan työn perässä.
Ennen edellisen työsuhteeni päättymistä mietin, että mitähän sitä tuli
irtisanoutuessa tehtyä. Ja että omasta tahdosta tyhjän päälle jääminen olisi joko elämäni paras tai typerin päätös.
Kaikki
merkit viittaavat parhaaseen.
Anni
Ylipiessa