Äänestä vuoden lappilainen yhteiskuntatieteilijä!

Paikallisyhdistyksemme Lapin yhteiskuntatieteilijät ry juhlii tänä vuonna 3-vuotista olemassaoloaan. Oikeastaan koko tuon ajan, yksi kysymys on kulkenut mukanamme: Miten lappilainen yhteiskuntatieteilijä voisi erottua osaamisellaan paikallisesti, mutta myös valtakunnallisesti?

Haluamme nyt antaa tunnustusta henkilölle, joka on luovasti ja ansiokkaasti edustanut Lapissa yhteiskuntatieteilijöitä. Perusteena voi olla esimerkiksi monipuolinen urapolku, yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja uudenlaiset näkökulmat lappilaiseen osaamiseen.

Nyt SINÄ voit vaikuttaa vuoden lappilaisen yhteiskuntatieteilijän valintaan ehdottamalla mielestäsi parasta kandidaattia tunnustuksen saajaksi seuraavan linkin kautta:

Ehdota omaa suosikkiasi TÄÄLLÄ

Äänestysaika päättyy 30.09.2017!

Tehtävään valittu toimikunta valitsee Lapin yhteiskuntatieteilijän ja valinta julkistetaan Lapin yhteiskuntatieteilijäpäivillä 3.11.2017.

Lapin YKA

Hallitus

Jatko-opintoillan antimia 

Tämä blogiteksti piti julkaista jo viime viikolla, mutta pääsiäinen vei vara pj:n ajatukset muualle. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan. 

Tässä katsaus pari viikkoa sitten pidettyyn jatko-opintoiltaan.  Lapin yhteiskuntatieteilijät ry järjesti yhteistyössä Lapin yliopiston tutkijakoulun kanssa jatko-opintoillan tiistaina 4.4. Lapin yliopistolla. 

Tilaisuus alkoi tutkijakoulun esittelyllä ja tutkijakoulun koordinaattorina toimivan Annukka Jakkulan jälkeen yhteiskuntatieteiden tiedekunnan varadekaani Petri Koikkalainen kertoi miten yliopistoon haetaan väitöskirjaa työstämään ja mitä papereita oikein täytyy täyttää hakiessaan opiskelemaan jatko-opintoja. 

 Kuva: Krista Kohtakangas. Petri Koikkalainen kertoo jatko-opintoihin hakeutumisesta.

Jatko-opintoillassa kuultiin myös väitöskirjatutkijoiden mietteitä jatko-opinnoista ja väitöskirjan kirjoittamisesta. Nuorempi tutkija Veera Kinnunen (Kulttuurilähtöinen palvelumuotoilu –tohtoriohjelma), Juha Koskela (Muuttuva työ) ja allekirjoittanut (yleinen tohtori-ohjelma) kerroimme omia kokemuksia. Kertomuksissa korostui erityisesti ajanhallintaan liittyvät asiat, sekä pienempien välietappien asettaminen suurempien kokonaisuuksien hallitsemiseksi,

Kuva: Krista Kohtakangas. Allekirjoittanut kertomassa omasta tutkimuksestaan. 

Tilaisuuden lopussa käydyssä paneelikeskustelussa väitöskirjatutkija Janne Honkasilta liittyi mukaan paneelikeskusteluun minun, Krista Kohtakankaan ja Juho Koskelan kanssa. Mukavasti saimme kysymyksiä myös etäyhteyden kautta seuranneilta. 

Paneelikeskustelussa korostui myös pienempien välietappien asettaminen. Siinä missä kandi ja gradu ovat väitöskirjaan verrattuna lyhyitä ja helposti hallittavissa olevia kokonaisuuksia 250–300 sivuinen väitös ei enää sitä olekaan. Keskustelussa nousi esiin myös apurahat, niiden hakeminen, sekä ajankäytölliset hankaluudet. Aamusta iltapäivään työpaikalla olon jälkeen läppärin aukaiseminen väitöskirjan kirjoittamista varten saattaa tuntua raskaalta.

Vaikka apurahoja ei olisikaan näkyvissä ja uusia hylkäyskirjeitä saapuu hylkäyskirjeiden perään ei kuitenkaan pidä lannistua. Uusia tilaisuuksia tulee ja väitöskirjan työstäminen on pitkä prosessi johon kuuluu monia erilaisia vaiheita. Välillä on hyvä myös pysähtyä ja miettiä miksi ja kenelle väitöskirjaa oikein kirjoittaa. Paljon merkitsee myös että tutkimusaihe on mielenkiintoinen ja innostaa jatkamaan tutkimuksen parissa. 

Kuva: Krista Kohtakangas. Janne Honkasilta, J-E. Kukko ja Juho Koskela paneelikeskustelussa.

Huhtikuun alussa pidetty jatko-opintoilta oli ainakin allekirjoittaneelle antoisa sillä se selkeytti ennen kaikkea omia ajatuksia väitöskirjaan liittyen. Samalla omaan työskentelyyn sai hyvien kysymyksien kautta uutta perspektiivin. Varsinkin paneeli oli varsin virkistävä koska Juhan, Jannen ja Kristan kanssa ajatusten vaihtaminen antoi omaan työskentelyyn näkökulmaa. 

Tätä kirjoittaessa kevät odottaa vielä itseään ja aamuisin on vielä aika kylmä. Ei anneta tämän kuitenkaan estää meitä. Nautitaan keväästä, elämästä ja käydään kohti uusia haasteita. 

P.S. Seuraavassa päivityksessä lisää viime blogikirjoituksessa mainitusta
Lapin yhteiskuntatieteilijä –päivästä.

Johan-Eerik Kukko 
Lapin YKAn varapj & väitöskirjatutkija

Oletko Sinä vuoden Lapin yhteiskuntatieteilijä?

Lauantaina 25.3. pidimme yhdistyksen vuosikokouksen brunssin merkeissä. Cafe Toivon antimista oli saapunut nauttimaan 10 henkeä. Kokouksessa hallituksemme täydentyi yhdellä jäsenellä ja samalla hyväksyimme kuluvan vuoden toimintasuunnitelman. Loppusyksyn kohokohta tullee olemaan historian ensimmäinen Lapin yhteiskuntatieteilijä –päivä, pienoisena vastaiskuna ”aina-niin-helsinkikeskeiselle” toiminnalle. 
 

Jatko-opinnoista Lapin yliopistossa kiinnostuneille järjestämme jo 4.4. infoillan. Tilaisuudessa yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan jatko-opiskelijat ja henkilökunta kertovat jatko-opiskelukäytännöistä, sekä omista kokemuksistaan.

 

Yhdistyksen tavoitteena on vuonna 2017 lisätä näkyvyyttä, missä yhtenä askeleena on

jäsenmäärän kasvattaminen. Yhteistyö muiden paikallisjärjestöjen, kuten SYY-Lapin kanssa on ollut tärkeää alusta alkaen. Akava Lappi on myös tärkeä yhteiskumppani, mistä kielii sekin, että hallituksessamme vaikuttaa kutsuttuna asiantuntijajäsenenä Akava Lapin varapuheenjohtaja Jaana Koskela.

Vuoden 2017 teemaksi nostimme paikallisen, lappilaisen osaamisen. Tähän teemaan liittyen järjestämme työelämätaitoja ylläpitäviä koulutuksia, unohtamatta virkistäytymistäkään after work -tapaamisten ja teatterin muodossa. 

Toivotamme kaikki kiinnostuneet tervetulleiksi mukaan tiiviiseen joukkoomme. Tapahtumiin voi tulla rohkeasti mukaan ilman sitoumuksia. Nähdään viimeistään yhdistyksen 3-vuotisjuhlilla kesäkuussa! 

  

pj. Susanna Pirnes

Aikaa unelmille ja unelmoinnille

Koska olet viimeksi unelmoinut? Löytänyt itsesi jostain tulevaisuuden kuvasta, jota värittää myönteinen tunne siitä, että näin asioiden kuuluisi olla? Kenties uuden vuoden vaihtuessa kuuluit joukkoon, joka on ottanut vuoden 2017 vastaan erilaisin tavoittein ja suunnitelmin. Olen melko varma, että myös lupauksistaan visusti vaienneet ovat mielessään nähneet välähdyksiä toivotusta tulevasta. Kuitenkin arjen haasteet ja nykyisen tilanteen hallitseminen vievät aikaa ja energiaa muutoksen suunnittelulta, saati sen toteuttamiselta. Unelmointi siirretään mielen perukoilla myöhempään, levollisempaan ajankohtaan ja unen kynnyksellä tapahtuvaan ”mitä jos” – välähtelyyn.

Tahtoisin tällä kirjoituksella nostaa unelmoinnin takaisin to do – listoille ja arkipäiväiselle agendalle. Puolustuksena hyödynnän pienten hetken (esim. 15 min) piilevää tehokkuutta sekä unelmoinnin vastalääkitsevää voimaa arjen ”häslinkiin”. Kunpa arki olisikin tasaista ja soljuvaa, mutta usein huomaamme olevamme risteystilanteissa odottamattomien muutosten edessä. Silloin jos milloinkaan on hyvä ammentaa omasta unelmakategoriasta tienviittoja uudelle polulle. Omaa tyytyväisyyttä voi ehostaa jo miettimällä, ovatko unelmani oikeasti omiani vai olenko napannut ne listoilleni nykymaailman ihanteita pursuavasta buffet-pöydästä?

Kuva: tskirde/pixabay.com

Inspiroiduin taannoin ajanhallintakonsulttina toimivan Laura Vanderkamin TED-luennosta. Hän toi esiin, että aikamme pitäisi täyttyä sellaisista asioista, jotka ansaitsevat sen. Yhtenä harjoituksena hän kehottaa pohtimaan kuluvaa vuotta kuin se olisi jo lopuillaan ja nimenomaan siitä näkökulmasta, mitkä tekemäsi 3-5 asiaa tekivät tästä vuodesta erinomaisen. Unelmointi sellaisenaan ei riitä haaveiden toteutumiseen, vaan ne vaativat usein yhtä lailla panostamista kuin missä tahansa asiassa menestyminen. Vanderkam ohjeistaakin jakamaan esiin nousseet ”isot saavutukset” pienempiin, hallittaviin osiin vuoden varrelle. Kuulemma perjantai-iltapäivät toimivat hyvinä tulevan viikon suunnittelun kannalta ja koska unelmasi ovat tärkeitä, ne ansaitsevat paikan kalenterissasi. Apuna voi käyttää jakoa kolmeen kategoriaan: Ura, Suhteet ja Itse – nämä kategoriat palvelevat keskimääräisesti varsin hyvin ihmisen perustarpeiden toteutumista, joten jokaisen täydentäminen on suotavaa.

Unelmoinnin jääminen paitsioon on usein perspektiivikysymys. Hieman epämieluisa totuus on, että viikossa on 168 tuntia, joista n. 40 kuluu työn parissa ja (suositellusti) keskimäärin 56 tuntia levossa. Jäljelle jäisi silloin 72 tuntia muulle tekemiselle! Mihin minä tämän aikani käytän? Voisinko kenties käyttää sitä enemmän itselleni tärkeiden asioiden tekemiseen? Haluaisin uskoa, että jokaisesta viikostaan voisi pyhittää edes tunnin unelmilleen, joko uusien luomiselle tai niiden eteen työskentelemiselle. Perspektiiveihin liittyy myös kyky erottaa toisistaan unelmat, jotka tapahtuvat omilla ehdoilla ja aktiivisuudella sellaisista, jotka tapahtuvat Onnettaren ehdoilla. Sitä voikin miettiä, kumpi maistuu makeammalta – itse saavutettu vai sattumalta täytetty unelma.

Jos tuntuu, että unelmointia on haastava sijoittaa omaan kalenteriin, varaa sinne sentään muutama tunti keskiviikolta 22.2.2017 ja tule kanssamme askartelemaan oma aarrekartta lähitulevaisuutesi unelmakeräksi. Samalla saat päivitettyä oman CV-kuvasi. Ilmoittaudu ja katso lisätietoja facebook-sivuiltamme https://www.facebook.com/events/698837156963611/

Laura Vanderkamin videon löydät täältä: "How to gain control of your free time"

Nähdään unelmien parissa!

Krista

Hyvää uutta vuotta!

Vuosi on vaihtunut hiljattain myös meillä Rovaniemellä. Lapin YKA:n hallitus ryhtyy pian uusin voimin vahvistettuna suuntaamaan katsettaan kohti tulevaa toimintavuotta ja paikallisyhdistyksemme 3-vuotisjuhlia kesällä 2017!

Viime vuoden aikana me pyrimme Lapin yritysmaailma –teeman alla lisäämään jäsentemme kontakteja yritysmaailmaan, sekä tutustumaan paremmin alueella olevien yritysten toimintaan. Teemaan liittyen tarjosimme keväällä jäsenillemme cv-kuvauksen ammattivalokuvaajan johdolla ja alkusyksystä saimme nauttia Työn muutos on pysyvää -koulutuksesta Lappia-talolla Katri Saarikiven johdattamana.

Syksyllä järjestimme yhdessä Akava Lapin kanssa ”päiväkahvit” työnantajien edustajien kanssa rekrymessujen vanavedessä. Lentävän poron Jussi Jokinen johdatti työntekijät ja työnantajat yhteen kahvikupposen äärelle. Palautteen perusteella tapahtuma oli onnistunut ja saanee mahdollisesti jo tänä vuonna jatkoa.

Lapissa oli syyskuussa 2016 yhteensä 75 oman alamme työtöntä maisteria. Määrä ei ole suuren suuri, mutta suhteessa maakuntamme asukaslukuun kuitenkin merkittävä määrä korkeasti koulutettua työvoimaa tyhjän panttina. Lapin yhteiskuntatieteilijät on kuitenkin kaikkien yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen paikallisyhdistys; olit sitten opiskelija, vastavalmistunut, työllinen tai työtön. Päämääränämme on verkostoituminen, kouluttautuminen ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen.  

Toivotamme tervetulleeksi uudet jäsenet ja hallitustyöskentelystä kiinnostuneet vuosikokoukseemme maaliskuussa. Lisätietoa asiasta lähiaikoina facebook-sivuillamme.

Kaikkea hyvää tulevaan vuoteen ihan jokaiselle,

Susanna Pirnes

Puheenjohtaja