Yhteiskuntatieteilijöiden (itse)arvostus

Olemme usein yhdistyksemme hallituksessa miettineet, millä tavoin voisimme verkostoitua Rovaniemen alueen yritystoimijoiden kanssa. Tämä asia mielessämme asetimme vuoden 2016 teemaksi (akateemisen) yrittäjyyden. 

Mielestäni on tärkeää pohtia vuorovaikutusta yhteiskunnan eri sektoreiden ja erityisesti yritysten ja liike-elämän kanssa, missä usein olisi tarjolla enemmän taloudellisia mahdollisuuksia työllistää meitä yhteiskunnan tuntijoita, kuin koko ajan supistuvalla julkisella sektorilla tai murroksessa olevalla yliopistolaitoksella.

Kovin synkiltä kuulostavat humanistin korvaan aikeet lopettaa pienten oppiaineiden opetus, kuten esimerkiksi Lapin yliopistossa kansainväliset suhteet tai Turun yliopistossa valtio-opin opetus, mitä opetusministeriö on tehostustalkoidensa osana ehdottanut.

Edellä esitetty on mielenkiintoista korkeakoulupolitiikkaa, kun ottaa huomioon sen, kuinka monimutkainen ja monitahoinen kokonaisuus yhteiskunta on. Kun tutkimuksen kohteena ovat yhteiskunnalliset kysymykset, jossa ihmiset ovat toimijoina, emme voi luonnontieteellisen tarkasti ennustaa tulevaa saati analysoida nykyhetkeä. Silti tietämys sosiaalisista prosesseista, kulttuureista ja historiasta on mitä ajankohtaisinta 2010-luvun Suomessa.

Itse työskentelen Arktisessa keskuksessa, jossa tutkitaan Lapin yliopiston strategisen profiilin mukaisesti arktisen ja pohjoisen muutosta. Arktinen tutkimus Suomessa keskittyy hyvin paljon luonnontieteisiin, teknologiaan, lakitieteeseen, alkuperäiskansoihin, sekä ympäristön ja ihmisen vuorovaikutukseen. Kaikki edellä luetellut ovat tärkeitä tutkimusteemoja, usein hyvin poikkitieteellisiä ja sovellettavissa päätöksenteon tarpeisiin. Silti kysyn, mihin ihmeeseen olemme unohtaneet yhteiskuntatieteet ja historiantutkimuksen? Lyhyen tähtäimen hyödyntavoittelu tutkimuksessa tai liike-elämässä ei voi olla kestävää. Siksi juuri meitä tarvitaan, kertomaan pitkän ajanjakson muutoksista ja niistä kehityskuluista, joiden kautta nykytilanteeseen on päädytty.

Miten tämä kaikki sitten liittyy yksityiseen sektoriin ja yhteiskuntatieteilijöihin?

Ehkä tässä olisi sauma uudenlaiselle yhteistyölle ja vuorovaikutukselle yksityisen sektorin kanssa täällä Lapissa? Meidän lappilaisessa kontekstissamme se voisi tarkoittaa yrityksille syvällisempää perehtymistä alueen historiaan, kulttuureihin ja yhteiskunnallisiin muutoksiin. Yhteiskuntatieteilijät voisivat osaltaan olla ratkomassa niitä haasteita, joita globaalimuutos on tuonut tullessaan ja jotka tulevaisuudessa vaikuttavat meidän kaikkien elämään yhä enenevässä määrin.

Yksi keino pyrkiä kohti tätä päämäärää, on pyrkiä luomaan uudenlaista vuorovaikutusta elinkeinoelämän ja yhteiskunnan tuntijoiden kesken. Olkoon tämä blogikirjoitus ensimmäinen ilmaan heitetty pallo, josta kuka hyvänsä asiasta kiinnostunut voi ottaa kopin. 

Susanna Pirnes

Kirjoittaja on Lapin yhteiskuntatieteilijöiden puheenjohtaja ja väitöskirjatutkija Lapin yliopistossa