Päätöksenteon vaikeudesta

Tämä kevät on ollut yhtä päätöksenteon aikaa. Tai siis ajattelua, että nyt pitäisi tehdä päätöksiä. Oikeastaan en ole yhtään suurempaa päätöstä tehnyt tai ainakaan ottanut käytäntöön, mutta prosessi on kuitenkin käynnissä.  Ajankohtaisia mietteitä tällaiselle hetki sitten valmistuneelle työelämään siirtyneelle yhteiskuntatieteilijälle on montakin: minkälaisia töitä haluaisin tehdä, haluaisinko tehdä paljon töitä vai nauttia enemmän vapaa-ajasta, pitäisikö opiskella vielä, mitä oikeasti haluan tehdä isona, otanko riskin vai tyydynkö? Eniten päänvaivaa on kuitenkin aiheittanut se, miksi päätöksenteko tuntuu joskus niin vaikealta. Päätöksiä kuitenkin joutuu tekemään jatkuvasti niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin, mutta silti se tuntuu haastavalta.

Ennen suuria valintoja saatan löytää itseni tekemästä plus-miinus-listoja ja käymästä kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja lävitse sekä niistä koituvia seurauksia. Päässä saattaa pyöriä ajatuksia kuten: ”no tämä on taloudellisesti järkevintä, kaikki muutkin tekevät näin, tämä on helpompi valinta, tämä voisi olla jatkoa ajatellen fiksuin päätös”. Usein analyyttinen järkeily voittaa ja valitsen sen vaihtoehdon, mikä on kaikkein järkevin. Miksi sellainen päätös ei kuitenkaan aina tunnu parhaimmalta tai omimmalta?

Päätöksien tekeminen psykologisessa mielessä on kiehtonut minua pitkään, ehkä juuri sen takia, että en koe sen olevan suurin vahvuuteni. Johtamisen psykologian opinnot tarjosivat hyviä ongelmanratkaisukeinoja sekä itsensä johtamisen oppeja. Kirjoitin jopa graduni valintojen tekemisestä. Syvennyin silloin päätöksien tekemiseen intuitiivisesta näkökulmasta.  Intuition käyttäminen päätöksenteossa voi viedä pitkälle ja sen avulla suuria läpimurtoja ovat tehneet niin kasvuyritysten perustajat, johtajat,  taiteilijat kuin tiedemiehetkin. Sitä voi hyödyntää asioiden kehittämisessä, johtamisessa sekä juuri päätöksenteossa. Intuitio voidaan määritellä sisäiseksi oivallukseksi, joka syntyy alitajunnassa. Se voi tuntua kehollisestikin vaikkapa vatsanpohjassa. Intuitio on nopeaa, välähdysmäistä sekä sanatonta, ja ehkä sen takia hieman vaikeasti määriteltävääkin. Kuitenkin useimpien tutkimusten mukaan intuition käyttö auttaa ihmisiä kaikilla elämän osa-alueilla.

Usein varoitellaan, että intuitioon ei sumeilematta kannata luottaa kuin totuuteen, sillä se saattaa joskus johtaa harhaan vinoutuneiden ajatusmallien vuoksi. Intuitiotaan voi kuitenkin harjaannuttaa ja itsensä voi altistaa intuitiivisiin tilanteisiin. Se voi olla täydessä hiljaisuudessa olemista, luonnossa kävelyä, autolla ajamista, nukkumista tai johonkin hyvin epätavalliseen tilanteeseen heittäytymistä. Sitä voi harjoitella, mutta usein intuitiivinen varmuus tulee aivan yllättäen yllättävässä paikassa. Se tulee kun on tullakseen. Siksi suon itselleni kesäloman pähkäilystä ja annan luvan olla tekemättä tietoisesti isoja päätöksiä. Elämä vie ja sydän sanoo.

Itsensä johtamista opetellen ja rentouttavaa kesää toivottaen,

Lotta Löfberg

Uusia ovia ja ikkunoita ammattilaisuuden polulla

Tämän kuun aikana olen viimeistelemässä yhtä urasuunnitteluuni jo pitkään liittynyttä haavetta: opettajan pedagogisia opintoja. Jo perusopiskelijana ”tuntosarveni” heilahtivat kuullessani mahdollisuudesta hankkia lisäpätevyyttä oman opiskelualan rinnalle. Omalla kohdallani kolmas kerta toden sanoi ja pääsin viime keväänä, juuri näihin aikoihin, jännittämään elämäni ensimmäisen soveltuvuuskokeen tuloksia. Toki viime keväänä tähtikuviot osuivat muutoinkin kohdalleen: sopivasti pääsin opettamaan opinahjoni peruskurssia juuri hakuprosessin aikaan ja sain tuplavoiton, kokemusta opettamisesta sekä pisteitä hakuun. Kuitenkin tähtikuvioita ratkaisevampana koin oman päättäväisyyden päästä noihin opintoihin joku kaunis päivä. En vaikea pukea sanoiksi sitä oikein voimakasta motivaatiotilaa, joka uskoakseni meidät jokaisen joskus tavoittaa. Sellainen, että menee vaikka läpi harmaan kiven niin halutessaan. Itse hyödynsin tuota motivaatiota suorittamalla kasvatustieteen perusopinnot itsenäisesti muun työn ja touhun ohessa. Myöhemmin kuulin sen olleen ratkaiseva tekijä opiskelupaikan saamisessa.

Nyt kun vuoden prosessi alkaa olla kasaan parsimista vaille valmiina, on aika pohtia, miten vuosi ja uusi ymmärrys on minua muuttanut. Kun tammikuussa viimeisen kerran kokoonnuimme koko opiskelijaryhmän kanssa, tajusin, miten hienoa oli jakaa oppimiseen ja ohjaamiseen liittyvää kiinnostusta sekä ideoita toisten kanssa. Moni oli tullut opintoihin avoimin mielin katsomaan, mitä pedagoginen osaaminen voisi omalle uralle tarkoittaa. Vaikka heittäytyminen lienee väärä termi kuvaamaan tilannetta, siinä piilee mielestäni oman ammatillisen kehittymisen juju. Vaikka aina ei olisi ihan selvää, mikä itselle olisi hyödyllistä tai kiinnostavaa, aina voi kokeilla ja ottaa uutta oppia vastaan avoimin mielin.

Koko opettajaksi pätevöitymisen prosessissa olen erityisesti nauttinut opetusharjoittelustani yrittäjyysopintojen ja oman työn tutkimuksen parissa. Sitä kautta olen päässyt kurkistamaan myös toisten ihmisten asiantuntijuuden kehittymisen kipu- ja oivalluskohtiin. Eräs opiskelija totesi lopputyössään, että ”välillä on otettava askel taaksepäin, jotta näkee mihin suuntaan ovi avautuu”. Itsekin alan vasta ymmärtää, että pätevyys kyllä avaa uusia ovia, mutta ammattilaisena kehittyminen on tuonut eteeni myös aivan uusia ovia ja ikkunoita niin menetelmällisen osaamisen kuin ylipäänsä syventyneen ymmärryksen kautta. Ehkä tässäkin koulutuksessa sitä oppii enemmän itsestään kuin mistään muusta.

En vieläkään tiedä, mikä minusta tulee isona, mutta tiedän jo hieman paremmin, mistä kaikesta pidän (muun muassa ohjauksesta) sekä missä pääsen loistamaan, tähtikuvioilla tai ilman J

Miltä sinun ammattilaisuutesi ovet ja ikkunat näyttävät tällä hetkellä?

PS. Oletko jo lisännyt kalenteeri keväisen piknikin ja CV-kuvauksen keskiviikkona 18.5. klo 17 alkaen? Ilmoittaudu mukaan kuvaukseen facebook-sivulla perjantaihin 13.5. mennessä tai sähköpostitse lapinyhteiskuntatieteilijat@gmail.com 

https://www.facebook.com/events/1141492542547628/

Kesäisin terveisin,

Krista Kohtakangas