Yhteiskuntatieteilijä osaa ja vaikuttaa!

Akavan keskusjärjestöllä on aluetoimintaa 15 alueella Suomessa. Akava Lappi kokoaa akavalaiset liitot alueellaan. Aluetoiminta on järjestäytynyt aluejohtoryhmäksi (9 henkilöä) ja alueverkostoksi (noin 20 henkilöä, kutsutaan myös liittojen verkostoksi). Liitot nimeävät edustajansa Akavan aluetoimintaan.

Minulla on ollut ilo ja kunnia toimia Akava Lapin puheenjohtajana vuodesta 2010. Tätä ennen olin aluetoimikunnan jäsen. Liittomme YKA on nimennyt minut näihin tehtäviin.

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on ollut minulle tärkeää aivan nuoresta saakka. Tähän on voimakkaasti vaikuttanut perhetaustani: etenkin se, että minulla on erityissisar. Kehitysvammaisten Tukiliitto on upea järjestö, jonka toimintaan olen osallistunut lapsesta saakka. Opiskeluaikana opintojen ja tetämyksen lisääntymisen myötä vaikuttamiskanavat laajenivat muuhun järjestötoimintaan. Iso osa meistä Akava- ja liittoaktiiveista onkin ainejärjestö- ja ylioppilaskuntakasvatteja. Työelämään siirtymisen jälkeen liiton ja Akavan luottamustehtävät ovat olleet ikäänkuin luonnollinen jatkumo. 

Syy vai seuraus: onko kiinnostus järjestötoimintaan ohjaillut opiskelemaan yhteiskuntatieteitä vai ovatko opinnot ohjailleet järjestövaikuttamiseen? Lopputulos on joka tapauksessa hedelmällinen: yhteiskunnan syvällisestä (teoreettisestakin) ymmärryksestä on suuri apu järjestötoiminnassa ja toisaalta järjestötoiminta lisää ymmärrystä yhteiskunnasta. 

Akava Lappi ei ota kantaa työpaikkatason tai palkkaneuvotteluihin, vaan tekee korkeakoulutettujen yleistä yhteiskunnallista vaikuttamista. Se, että minulla on yhteiskuntatieteellinen koulutus taustalla, on ollut vahvuus puheenjohtajuudessa. Silmälasini ovat laajakulmaiset, tulokulmani on koko Lappi.

Pienelle liitolle, kuten YKA, Akavan aluetoiminta tarjoaa mahdollisuuden tavata muita alueen korkeakoulutettuja ja verkostoitua. 

Vuosittain Akava Lapilla on kaksi kaikille avointa konseptia: Flooran päivän juhla (13.5. tienoilla) sekä Akava-päivä (ajankohta vaihtelee). Tänän vuonna perinteistä akateemista Flooran päivän juhlaa vietetään perjantaina 13.5. Sodankylässä - lämpimästi tervetuloa, kaikki akavalaiset, erityisesti Lapin yhteiskuntatieteilijät!

Tykkää ja seuraa FB:ssa: Akava Lappi

Jaana Koskela

Kirjoittaja on koulutukseltaan YTM (Lapin yliopisto), ammatiltaan kunnansihteeri (Pelkosenniemen kunta) ja toimii YKA:n liittohallituksessa sekä Akava Lapin puheenjohtajana. 

Blogikirjoitus, jossa sihteeri avaa osan motiiveistaan

Kuvan joki ei liity tapaukseen (Arno, Firenze). © M.-M. Leskinen 2011

Yhteiskunta on sana, jolle ei juuri löydy synonyymiä. Yhteiskunnassa on aina jollain tasolla kyse sopimuksesta, jonka ihmiset tekevät keskenään. Yhteiskunta on jotain muuta kuin pelkkä yhteisö, eikä sitä myöskään voi käsitteenä korvata esimerkiksi valtion tai poliittisen yhteisön käsitteellä. Yhteiskuntatiede etsii vastauksia erittäin suuriin kysymyksiin. Tätä kirjoittaessani Jyväskylässä ovat käynnissä valtakunnalliset Sosiologipäivät. Sosiologia kysyy toistuvasti kysymyksen "miten yhteiskunta on mahdollinen?" Yhteiskuntatieteissä korostuukin ainakin opintojen aikana vahva teoreettinen intressi.

Vuodesta 2016 on tulossa Lapin yhteiskuntatieteilijöissä lappilaisen yrityselämän teemavuosi. Yrityssektori onkin usein hieman taka-alalla, kun puhutaan yhteiskuntatieteellisen osaamisen soveltamisesta työelämässä. Mistä tämä taka-alalle joutuminen johtuu ei ole aivan yksiselitteistä. Ehkä syy löytyy siitä perinteisestä tavasta, jolla yhteiskunta-osaaminen usein ymmärretään, eli vahvasti julkiselle sektorille painottuvana työnä. Meillä Lapin yhteiskuntatieteilijöissä on yhdessä jäsenistön kesken kartoitettu, miten yhteiskuntatieteilijän tulisi profiloitua maakunnassa tai koko Suomessa. Tässä profiloitumisessa yksityisen sektorin rooli työnantajana ja yhteistyökumppanina on merkittävä.

Kukaan tuskin kieltää tai vähättelee yhteiskunta-alan merkitystä. Eroja on kuitenkin siinä, minkälaisilla sektoreilla sen nähdään olevan osa ydinosaamista. Perinteisesti yhteiskunta-ala liitetään sellaisiin käsitteisiin kuten yritysten yhteiskuntavastuu, yhteiskunnalliset strategiat, valtionhallinto, kunnallishallinto, poliittinen toiminta tai alueellinen kehittäminen. Yhteiskunta-ala liitetään myös vahvasti yliopistoon ja tutkimukseen: onhan iso osa yhteiskuntatieteilijöistä tutkimustehtävissä sekä erilaisissa akateemisissa viestintä-, projekti- tai hallinnollisissa tehtävissä.

Voidaan sanoa, että viime vuosina on noussut tarve aivan perustason paljasjalkaisesta yhteiskuntatieteellisestä osaamisesta monilla eri sektoreilla. Organisaatiot hyötyvät entistä enemmän osaajista, jotka hahmottavat suurempia kokonaisuuksia sekä ymmärtävät viestinnän ja yhteiskunnallisen näkyvyyden haasteet mahdollisimman laajassa mittakaavassa. Sosiaalisen median aikakautena on vaikea tuottaa viestintää, joka automaattisesti tulisi hyväksytyksi tai ymmärretyksi kautta linjan: tämä näkyy erityisen hyvin siinä, miten suuria vaikeuksia Sipilän hallituksella on ollut tiedottaa linjauksistaan suututtamatta vähintään yhtä intressiryhmää. Viranomaistiedotuksessa tai yksityisellä puolella ei ole sen helpompaa. Tarvitaan viestinnän osaamista, joka ottaa huomioon yhteiskunnassa ilmenevät poliittiset ja yhteiskunnallisen osallistumisen trendit.

Yhteiskuntatiede on mitä suurimmassa määrin ajassa olemista. Se on kunnianhimoinen pyrkimys tavoittaa suuria yhteiskunnallisia kokonaisuuksia sekä ymmärtää ja kartoittaa "ajan henkeä" ja asenneilmapiiriä. Jokaisen yhteiskuntatieteilijän taustalta löytyy edes jonkinasteinen kiinnostus yhteiskunnallisiin, sosiaalisiin ja taloudellisiin asioihin. Yhteiskunnallisista asioista kiinnostuminen on kuitenkin eri asia kuin politiikka. Omalla tieteenalallani politiikkatieteissä vain osa opiskelijoista on tai on ollut mukana puoluepolitiikassa. Kokemukseni ja havaintoni on, että yhteiskuntatieteelliset kysymyksenasettelut tyydyttävät monen lukijansa tiedonjanon sekä antavat jo sellaisenaan runsaita eväitä yhteiskunnallisiin kysymyksiin.

"Vaikuttaminen on välittämistä", niin sanotaan, kun nuoria houkutellaan mukaan poliittiseen päätöksentekoon. Väitän, että yhteiskuntatieteilijä on omalla työllään ja osaamisellaan tekemässä lähes yhtä suurta vaikutusta ympäröivään maailmaan, toimii hän sitten missä tahansa työtehtävissä millä tahansa yhteiskunnan sektorilla. Meille on kysyntää, ja tämä kysyntä ei ainakaan 2010-luvun Suomessa ole ollenkaan hiipumaan päin.

Miikka-Markus Leskinen
Lapin Yhteiskuntatieteilijöiden sihteeri keväästä 2015 ja hallituksen jäsen yhdistyksen perustamisesta asti. Yhteiskuntatieteiden kandidaatti politiikkatieteistä, datanomi ja poliittisesta filosofiasta kiinnostunut kulttuurihistorian harrastaja.
Tagline: "Silläkin uhalla, että kuulostan joskus lattealta." Twitter: @MMLeskinen

Talon leipää extrahottina

Viime lauantaina virkistäydyimme porukalla Menuteatterissa vasta restauroidulla Lappia-talolla. Illan aikana koimme hienon teatterielämyksen, joka koostui menusta sisältäen mielekkäitä ja odottamattomia yllätyksiä. Estradilla nähtiin neljän näyttelijän sekä muutaman vierailevan tähden esittämiä esityksiä, jotka me ravintolan asiakkaat saimme valita leikkirahalla maksaen. Vieraisiin pöytiin tuli huudeltua ihan luvan kanssa kun omat rahat eivät riittäneet. 

Menuteatterin tähtiä seuratessa, ei voinut kuin hymyillä ja inspiroitua siitä, kuinka ihmiset nauttivat työstään ja tekevät sitä täysin rinnoin. Uskon puhuvani nyt koko joukon puolesta kun sanon, että tämänkaltainen uusi, rohkea ja osallistava teatterikulttuuri on hyvin tervetullutta Rovaniemelle ja Lappiin, lisää tällaista!

Illan aikana sekä sen jälkeen taivastelin pitkään, kuinka tärkeää sitä onkaan välillä päästä irtautumaan arjesta nauraen ja ryhmässä uusia kokemuksia jakaen.  Se onkin yksi Lapin yhteiskuntatieteilijöidenkin tehtävä; koota ihmisiä yhteen, tehdä yhdessä asioita sekä puhua asioista, jotka koemme tärkeiksi.

Ensi viikolla 16.3 Lapin yhteiskuntatieteilijöille valitaan uusi hallitus. Kannustan lähtemään hallitustoimintaan mukaan jos yhdessä tekeminen innostaa ihan pienestikin.  Ja vaikkei hallituspaikasta olisikaan kiinnostunut, kannattaa silti tulla paikan päälle, sillä kokouksen jälkeen tiedossa on pitsaa ja pitchausta.

Lotta Löfberg

Yhteiskuntaan, ihmisiin, vuodenaikojen vaihteluun, arvuutteluleikkeihin ja  kukkaketoihin ihastunut Lapin yhteiskuntatieteilijöiden hallituksen jäsen ja rahastonhoitaja.

Pitsaa ja pitchausta

Pitchauksesta eli hissipuheesta kuulee monessa yhteydessä, mutta useimmiten se yhdistetään startup-maailmaan. Tiiviin ja vaikuttavan hissipuheen pitäminen on kuitenkin tärkeä taito myös muissa, yhteiskuntatieteilijääkin koskettavissa, tilanteissa. Mieti vaikka omaa arkeasi: kuinka usein kohtaat tilanteen, jossa sinun täytyy myydä omaa osaamistasi tai ideaasi, perustella näkökulmaasi tai esitellä itsesi jollekin? Veikkaanpa, että aika usein.

Mikäli haluat varmuutta mm. tällaisiin tilanteisiin, tule meidän pitchauskoulutukseen ke 16.3. klo 18 LYY:n saunalle (Hallituskatu 20 D, ylin kerros). Koulutus jakaantuu teoriaosuuteen ja käytännön harjoitteluun. Ei huolta: harjoitukset tehdään pienryhmissä eli et joudu pitchaamaan kaikkien osallistujien edessä. Kouluttajina toimivat LaplandES:n Jonna ja Heli.

Samassa yhteydessä herkuttelemme pitsalla ja pidämme yhdistyksemme vuosikokouksen, jossa käsitellään sääntömääräiset asiat ja valitaan uusi hallitus seuraavalle kaksivuotiskaudelle. Mikäli hallituspaikka kiinnostaa, mutta et pääse paikalle, vinkkaa asiasta vaikka Facebookissa yksitysviestillä tai laita mailia lapinyhteiskuntatieteilijat(at)gmail.com.

Lisätietoja tapahtumasta Facebookissa.

Anni Ylipiessa