Uusia ovia ja ikkunoita ammattilaisuuden polulla

Tämän kuun aikana olen viimeistelemässä yhtä urasuunnitteluuni jo pitkään liittynyttä haavetta: opettajan pedagogisia opintoja. Jo perusopiskelijana ”tuntosarveni” heilahtivat kuullessani mahdollisuudesta hankkia lisäpätevyyttä oman opiskelualan rinnalle. Omalla kohdallani kolmas kerta toden sanoi ja pääsin viime keväänä, juuri näihin aikoihin, jännittämään elämäni ensimmäisen soveltuvuuskokeen tuloksia. Toki viime keväänä tähtikuviot osuivat muutoinkin kohdalleen: sopivasti pääsin opettamaan opinahjoni peruskurssia juuri hakuprosessin aikaan ja sain tuplavoiton, kokemusta opettamisesta sekä pisteitä hakuun. Kuitenkin tähtikuvioita ratkaisevampana koin oman päättäväisyyden päästä noihin opintoihin joku kaunis päivä. En vaikea pukea sanoiksi sitä oikein voimakasta motivaatiotilaa, joka uskoakseni meidät jokaisen joskus tavoittaa. Sellainen, että menee vaikka läpi harmaan kiven niin halutessaan. Itse hyödynsin tuota motivaatiota suorittamalla kasvatustieteen perusopinnot itsenäisesti muun työn ja touhun ohessa. Myöhemmin kuulin sen olleen ratkaiseva tekijä opiskelupaikan saamisessa.

Nyt kun vuoden prosessi alkaa olla kasaan parsimista vaille valmiina, on aika pohtia, miten vuosi ja uusi ymmärrys on minua muuttanut. Kun tammikuussa viimeisen kerran kokoonnuimme koko opiskelijaryhmän kanssa, tajusin, miten hienoa oli jakaa oppimiseen ja ohjaamiseen liittyvää kiinnostusta sekä ideoita toisten kanssa. Moni oli tullut opintoihin avoimin mielin katsomaan, mitä pedagoginen osaaminen voisi omalle uralle tarkoittaa. Vaikka heittäytyminen lienee väärä termi kuvaamaan tilannetta, siinä piilee mielestäni oman ammatillisen kehittymisen juju. Vaikka aina ei olisi ihan selvää, mikä itselle olisi hyödyllistä tai kiinnostavaa, aina voi kokeilla ja ottaa uutta oppia vastaan avoimin mielin.

Koko opettajaksi pätevöitymisen prosessissa olen erityisesti nauttinut opetusharjoittelustani yrittäjyysopintojen ja oman työn tutkimuksen parissa. Sitä kautta olen päässyt kurkistamaan myös toisten ihmisten asiantuntijuuden kehittymisen kipu- ja oivalluskohtiin. Eräs opiskelija totesi lopputyössään, että ”välillä on otettava askel taaksepäin, jotta näkee mihin suuntaan ovi avautuu”. Itsekin alan vasta ymmärtää, että pätevyys kyllä avaa uusia ovia, mutta ammattilaisena kehittyminen on tuonut eteeni myös aivan uusia ovia ja ikkunoita niin menetelmällisen osaamisen kuin ylipäänsä syventyneen ymmärryksen kautta. Ehkä tässäkin koulutuksessa sitä oppii enemmän itsestään kuin mistään muusta.

En vieläkään tiedä, mikä minusta tulee isona, mutta tiedän jo hieman paremmin, mistä kaikesta pidän (muun muassa ohjauksesta) sekä missä pääsen loistamaan, tähtikuvioilla tai ilman J

Miltä sinun ammattilaisuutesi ovet ja ikkunat näyttävät tällä hetkellä?

PS. Oletko jo lisännyt kalenteeri keväisen piknikin ja CV-kuvauksen keskiviikkona 18.5. klo 17 alkaen? Ilmoittaudu mukaan kuvaukseen facebook-sivulla perjantaihin 13.5. mennessä tai sähköpostitse lapinyhteiskuntatieteilijat@gmail.com 

https://www.facebook.com/events/1141492542547628/

Kesäisin terveisin,

Krista Kohtakangas