Yhdistystoiminnan uusia tuulia

"Suomi on yhdistysten luvattu maa." Yhdistystoiminnan ammattilaisille ja pitkän linjan toimijoille tällainen lause kuulostaa usein latteudelta. Yhdistykset ovat toki tärkeä osa yhteiskunnallista toimintaa, ja liittyvät myös perusoikeuksiin kokoontumisen vapauden kautta, mutta harvoin arjen keskellä tulee ajateltua yhdistystoiminnan suuria yhteiskunnallisia linjoja.

Järjestökenttä on toki tärkeä yhteiskunnallinen sektori. Yhdistykset ovat kuitenkin harvoin irrallisia toimijoita: monelle yhdistystoiminta liittyy työelämään, vapaa-aikaan ja harrastuksiin siten, että järjestökentästä ei välttämättä missään vaiheessa edes muodostu erillinen toiminnan sektori.

Moni yhdistysaktiivi on havainnut yleisen aktiivisuuden vähentyneen viime aikoina. Aktiivisuuden ja osallistuminen lasku on valtakunnallinen ilmiö, joka liittyy osittain myös hankalaan taloustilanteeseen. Yhdistystoiminnan haasteena on usein toiminnan vapaaehtoisuus ja palkattomuus, mutta myöskään tapahtumiin osallistuminen ei ole edes jäseniltä yhtä "automaattista" kuin helposti oletetaan. Taustalla on varmasti myös yhteiskunnallisen ja sosiaalisen osallistumisen yleisiä sosiologisia kehityslinjoja.

Mitä, missä, miksi, miten?

Yhdistystoimintaa ei välttämättä tarvitse tekemisen tasolla nähdä osana suurempaa "yhteiskunnallista toimintaa". Aktiivisuutta saa harvoin lisättyä mainostamalla yhteiskunnallisen osallistumisen tärkeyttä yleisellä tasolla. Olennaista on vain, että yhdistyksellä on jokin tarkoitus, jokin syy olla olemassa, ja että yhdistys antaa ihmisille mahdollisuuden olla mukana tekemässä hyviä juttuja.

Tarkoituksen on oltava riittävän simppeli; sillä säästetään myös yhdistysaktiivien omia resursseja. Tärkeää on myös, että yhdistyksen toiminta toteuttaa sen alkuperäistä tarkoitusta. Syy, miksi aikoinaan liityin jäseneksi tai kiinnostuin järjestöstä, on oltava sama, miksi edelleen olen mukana.

Someaikana korostuu myös viestinnän tärkeys. Yhdistyksen viestinnässä on hyvä käyttää apuna neliosaista kysymyspatteria: mitä, missä, miksi, miten? Esimerkiksi kun tehdään mainosta tapahtumasta, on siinä hyvä olla nämä neljä osaa. Mitä tapahtuu? Missä tapahtuu? Miksi minun kannattaa tulla mukaan? Miten lähden mukaan?

Itse asetan mielelläni painon kahdelle viimeiselle alueelle: miksi ja miten. Ehkä tärkeimmät syyt, miksi toiminnasta muuten kiinnostunut ei lopulta kuitenkaan lähde mukaan, ovat 1) en koe, että tätä on tarkoitettu minulle ja 2) osallistuminenkin on oma vaivansa.

Toiminnan miksi-tarkoitus on hyvä mainita tiivistetysti ja toistaa usein. Viestinnässä ei kannata luottaa oletuksiin siinä, että jäsenet tai seuraajat jo ymmärtävät, mistä toiminnassa on kyse. Oletukset palvelevat lähinnä jo mukana olevia. Usein osallistuja ei ole seurannut yhdistyksen viestintää kokonaisvaltaisesti, vaan törmää yksittäiseen kutsuun tai ilmoitukseen satunnaisesti.

Samaan aikaan osallistujan kynnystä voi madaltaa palkitsemalla osallistumispäätös tiiviillä ja järkevällä ohjeella siitä, miten tulet mukaan. Yleissääntönä olkoon "don't make me think": osallistumisen on oltava mutkatonta ja suoraviivaista. Tämä koskee sekä tapahtumapaikan neuvomista, toiminnan käytännön järjestelyjä, "mitä tarvitsee ottaa mukaan" sekä yleistä vieraanvaraisuutta. Toiminnan tulee kokonaisuudessaan olla uusia osallistujia houkuttelevaa.

Yhdistysaktiivien toiminta helpommaksi

Usein vapaaehtoispohjalta voi olla vaikea järjestää tapahtumia ja toimintaa siinä mittakaavassa, kuin vaikkapa toimintasuunnitelmaan on kirjattu. Vapaaehtoisresurssit ovat usein vähäisiä. Tällaisessa tilanteessa sidosryhmien ja yhteistyöjärjestöjen rooli on tärkeä. Yhdistyksen kannattaa rohkeasti yhdistää voimansa muiden järjestöjen kanssa ja järjestää yhteistapahtumia.

Yhteistyötä kannattaa rakentaa pitkäjänteisesti ja jatkuvuutta ajatellen. Myös yrityksiin on syytä olla yhteydessä. Julkiset hankkeetkin ovat usein ilahtuneita yhdistyskentältä tulevista uusista avauksista, ja yhdistyksistä voi olla myös hankkeille suuri apu.

Yhdistyksen hallintoon ja hallinnon sujuvuuteen kannattaa panostaa, myös silloin kun yhdistys on aivan pienimuotoinen tai toimii puhtaasti vapaaehtoispohjalta. Yhdistyksen vuosikokouksessa kannattaa ehdottaa hallituksen jäseneksi "pelinrakentajia", jotka ennen kaikkea voivat parantaa hallituksen toiminnan yhteishenkeä. Varsinkin pienissä yhdistyksissä "pelinrakentajat" ja "hyvän hengen luojat" ovat jopa tärkeämpiä kuin hallinnon ammattilaiset ja erityisasiantuntijat.

Eikö yhdistyksen tarkoitusta ja tehtävää voisi teroittaa myös yhdistyksen hallituksen pöydissä? Toiminnan tarkoituksen voi kiteyttää vaikka yhteen virkkeeseen, joka on sitten toiminnan punainen lanka ja koko homman pointti. Yhdessä tehtävät hyvät jutut ovat erityisesti hallituslaisten motivaation kannalta tärkeä asia. Tässä suhteessa hyvä viestintä on myös sisäistä; silloin myöskään ulkopuolelle suuntautuvassa viestinnässä ei tarvitse erikseen keksiä iskulauseita tai mainoslauseita ikään kuin ydintoiminnasta irrallaan.


Miikka-Markus Leskinen
Lapin Yhteiskuntatieteilijöiden sihteeri. Twitter: @MMLeskinen