Blogikirjoitus, jossa sihteeri avaa osan motiiveistaan

Kuvan joki ei liity tapaukseen (Arno, Firenze). © M.-M. Leskinen 2011

Yhteiskunta on sana, jolle ei juuri löydy synonyymiä. Yhteiskunnassa on aina jollain tasolla kyse sopimuksesta, jonka ihmiset tekevät keskenään. Yhteiskunta on jotain muuta kuin pelkkä yhteisö, eikä sitä myöskään voi käsitteenä korvata esimerkiksi valtion tai poliittisen yhteisön käsitteellä. Yhteiskuntatiede etsii vastauksia erittäin suuriin kysymyksiin. Tätä kirjoittaessani Jyväskylässä ovat käynnissä valtakunnalliset Sosiologipäivät. Sosiologia kysyy toistuvasti kysymyksen "miten yhteiskunta on mahdollinen?" Yhteiskuntatieteissä korostuukin ainakin opintojen aikana vahva teoreettinen intressi.

Vuodesta 2016 on tulossa Lapin yhteiskuntatieteilijöissä lappilaisen yrityselämän teemavuosi. Yrityssektori onkin usein hieman taka-alalla, kun puhutaan yhteiskuntatieteellisen osaamisen soveltamisesta työelämässä. Mistä tämä taka-alalle joutuminen johtuu ei ole aivan yksiselitteistä. Ehkä syy löytyy siitä perinteisestä tavasta, jolla yhteiskunta-osaaminen usein ymmärretään, eli vahvasti julkiselle sektorille painottuvana työnä. Meillä Lapin yhteiskuntatieteilijöissä on yhdessä jäsenistön kesken kartoitettu, miten yhteiskuntatieteilijän tulisi profiloitua maakunnassa tai koko Suomessa. Tässä profiloitumisessa yksityisen sektorin rooli työnantajana ja yhteistyökumppanina on merkittävä.

Kukaan tuskin kieltää tai vähättelee yhteiskunta-alan merkitystä. Eroja on kuitenkin siinä, minkälaisilla sektoreilla sen nähdään olevan osa ydinosaamista. Perinteisesti yhteiskunta-ala liitetään sellaisiin käsitteisiin kuten yritysten yhteiskuntavastuu, yhteiskunnalliset strategiat, valtionhallinto, kunnallishallinto, poliittinen toiminta tai alueellinen kehittäminen. Yhteiskunta-ala liitetään myös vahvasti yliopistoon ja tutkimukseen: onhan iso osa yhteiskuntatieteilijöistä tutkimustehtävissä sekä erilaisissa akateemisissa viestintä-, projekti- tai hallinnollisissa tehtävissä.

Voidaan sanoa, että viime vuosina on noussut tarve aivan perustason paljasjalkaisesta yhteiskuntatieteellisestä osaamisesta monilla eri sektoreilla. Organisaatiot hyötyvät entistä enemmän osaajista, jotka hahmottavat suurempia kokonaisuuksia sekä ymmärtävät viestinnän ja yhteiskunnallisen näkyvyyden haasteet mahdollisimman laajassa mittakaavassa. Sosiaalisen median aikakautena on vaikea tuottaa viestintää, joka automaattisesti tulisi hyväksytyksi tai ymmärretyksi kautta linjan: tämä näkyy erityisen hyvin siinä, miten suuria vaikeuksia Sipilän hallituksella on ollut tiedottaa linjauksistaan suututtamatta vähintään yhtä intressiryhmää. Viranomaistiedotuksessa tai yksityisellä puolella ei ole sen helpompaa. Tarvitaan viestinnän osaamista, joka ottaa huomioon yhteiskunnassa ilmenevät poliittiset ja yhteiskunnallisen osallistumisen trendit.

Yhteiskuntatiede on mitä suurimmassa määrin ajassa olemista. Se on kunnianhimoinen pyrkimys tavoittaa suuria yhteiskunnallisia kokonaisuuksia sekä ymmärtää ja kartoittaa "ajan henkeä" ja asenneilmapiiriä. Jokaisen yhteiskuntatieteilijän taustalta löytyy edes jonkinasteinen kiinnostus yhteiskunnallisiin, sosiaalisiin ja taloudellisiin asioihin. Yhteiskunnallisista asioista kiinnostuminen on kuitenkin eri asia kuin politiikka. Omalla tieteenalallani politiikkatieteissä vain osa opiskelijoista on tai on ollut mukana puoluepolitiikassa. Kokemukseni ja havaintoni on, että yhteiskuntatieteelliset kysymyksenasettelut tyydyttävät monen lukijansa tiedonjanon sekä antavat jo sellaisenaan runsaita eväitä yhteiskunnallisiin kysymyksiin.

"Vaikuttaminen on välittämistä", niin sanotaan, kun nuoria houkutellaan mukaan poliittiseen päätöksentekoon. Väitän, että yhteiskuntatieteilijä on omalla työllään ja osaamisellaan tekemässä lähes yhtä suurta vaikutusta ympäröivään maailmaan, toimii hän sitten missä tahansa työtehtävissä millä tahansa yhteiskunnan sektorilla. Meille on kysyntää, ja tämä kysyntä ei ainakaan 2010-luvun Suomessa ole ollenkaan hiipumaan päin.

Miikka-Markus Leskinen
Lapin Yhteiskuntatieteilijöiden sihteeri keväästä 2015 ja hallituksen jäsen yhdistyksen perustamisesta asti. Yhteiskuntatieteiden kandidaatti politiikkatieteistä, datanomi ja poliittisesta filosofiasta kiinnostunut kulttuurihistorian harrastaja.
Tagline: "Silläkin uhalla, että kuulostan joskus lattealta." Twitter: @MMLeskinen